maanantai 10. huhtikuuta 2017

Jambo!

Ollaan oltu Tanzanian Tangassa jo melkein kuukauden päivät ja aika täällä kulkee huolettoman hitaasti, varsinkin näin pääsiäislomien alettua ei ole kiire mihinkään eikä stressin häivää, kuten paikalliset sanoo "hakuna matata!" :D

Ollaan tosiaan tehty töitä jo lähes kaksi viikkoa ennen lomia paikallisissa kouluissa ja päällimmäisinä kysymyksinä on pyörinyt vieläkin yhteisen kielen sekä aikataulujen löytäminen. Ollaan saatu erittäin vapaasti toteuttaa omaa työtä siitä huolimatta etteivät paikalliset ole oikein ymmärtäneet nuoriso-ohjaajan ja opettajan eroa. Ollaan päästy soveltamaan ihan huolella omaa osaamista paikalliseen ympäristöön tiettyjen havaintojen pohjalta. Huomattiin mm. että vaikkei yhteistä puhekieltä löytyisikään, niin kehon kielellä pääsee yllättävän pitkälle. Nuoret toistavat kaiken perässä mitä me teemme joten esim. laululeikit toimivat 100% varmasti ja mm. "Head and shoulders, knees and toes"  sekä muiden vastaavien leikkien avulla voi opettaa nuorille muutamia perussanoja englantia :)

Asutaan tosiaan 4H:n asuntolassa lähellä Kangen kylää. Asuntola on mukava pieni hostelli jossa meistä pitää huolta luotettava ja erittäin mukava henkilökunta. Tämä leppoisa joukko koostuu Tansaninan 4H:n järjetäjistä Mr. Bernardista ja Madem Suzanista, keittiössä työskentelevistä 3-4 henkilöstä joista erittäin tutuiksi on tullut varsinkin koko keittiötä ylläpitävä mama ja mitä ystävällisimmästä keittiöapulaisesta Elisabethista. Meille on kuitenkin kaikkein tärkeimmäksi ja läheisimmäksi muodostunut Mr. Mustafa joka pitää huolta että meidän pieninkin toive toteutuu <3
Hän on aina avuliaana kuskaamassa meitä joka paikkaan niin koulujen välillä kuin rannalle tai tarvittaessa kauppaan. Mustafa myös opettaa meille vähän väliä muutaman sanan tai lauseen swahilia ja kertoo paikallisesta kulttuurista parhaansa mukaan. Ollaankin jaettu hänen kanssaan monta iltaa keskustellen Suomen ja Tanzanian eroista, niin poliittisessa kuin kulttuurillisessa mielessä. Mustafasta on näin muodostunut meille paras ystävä, hänen kanssaan voimme jakaa niin ilot kuin surut, murheet ja huolet sekä kiperimmät kysymykset :) Asuntolassa vartioi öisin myös kaksi vanhempaa miestä kyliltä pitämässä huolta ettei kukaan pääse yllättämään meitä keskellä yötä.

Kaikki täällä on erittäin ystävällisiä ja se kuuluu osaksi paikallista kulttuuria. Aamulla tervehditään melkein kädestä päivää ja joka kerta kun tavataan kysytään "habari?" eli "mitä kuuluu?" johon kuuluu vastata "nzuri!" eli "hyvää". Vaikka edellisestä tapaamisesta ei olisi kuin tunti vaihdetaan samat kuulumiset ja varmistetaan että kaikki on hyvin. Tämä on huvittanut ja toisinaan myös jopa ärsyttänyt meitä suomalaisina, kun ei olla totuttu olemaan näin yli ystävällisiä. Paikalliset huomaa samantien jos jokin ei ole kunnossa, ja siihen puututaan samantien.. täällä ei jätetä asioita kaivelemaan vaan kysytään suoraan miten asia on, joka on meille suomalaisina jälleen aivan uutta. Paikalliseen kulttuuriin pääsee kuitenkin yllättävän nopeasti sisään kun oppii muutaman sanan swahilia kuten perus tervehdykset ja kuulumisen vaihdot. Jatkuva hymyileminen sekä auringon paiste nostattaa kummasti myös omaa mielialaa :)

Uskonto täällä on erittäin suuressa osassa kulttuuria, sunnuntaisin kirkkoon pitää mennä heti aamusta jopa puoltatuntia aikaisemmin jos aikoo ehtiä istumapaikoille. Kirkot on niin täynnä että osa joutuu kuuntelemaan puheita rakennuksen ulkopuolelta. Uskonnot ja niiden tuoma avoimuus näkyy myös sattuman varaisissa kohtaamisissa, sillä kun tapaa uuden ihmisen saattaa ensimmäinen kysymys olla "oletko kristitty, muslimi vai kuulutko johonkin heimoon?" Esim. minulta (Tuukalta) on kysytty useampaan otteeseen että kuulunko paikalliseen maasai heimoon isojen venytettyjen korvareikien takia. Paikalliset saattavat olla erittäin ihmeissään kun vastaa ettei kuulu uskontoon tai heimoon sekä ettei suomessa ole heimoja ollenkaan. Myös ajatus siitä ettei suomessa ole leijonia, apinoita tai esim. malariaa on kummaksuttava.

Hauskinta oli keskustella avoimesti seksuaalisista kulttuurieroista muutaman meitä hiukan vanhemman nuoren kanssa, sillä täällä seksuaalisuus ja seksi on tabu ja pidettävä erittäin salassa.
Monet nuoret pitivät mm. homoseksuaalisuutta syntinä ja edes mies ja nainen eivät voi osoittaa tunteitaan julkisesti. Seksi kuulemma tapahtuu usein vasta yön pimeinä tunteina kun valot on kiinni, näin paikalliset arvostavat toistensa yksityisyyttä ja siveellisyyttä. Muutama nuori kertoi myös lääkärin sanoneen masturboinnin olevan vaarallista miehille. Naisille se on täysin sallittua mutta mies saattaa tuota siveettömyyttä harrastaessaan omat sukuelimensä kuulemma vaaraan. Ihmiset ovat tietenkin myös täällä erilaisia keskenään kuten kaikkialla maailmassa, eivätkä kaikki usko samoihin arvoihin tai asioihin.

Päihde kulttuureista ei olla kuultu paljoakaan, mutta oman käsityksen mukaan nuoret juhlivat yllättävän vähän päihteiden kanssa toisin kuin Suomessa. Täällä huumausaineet ovat samalla tavalla laittomia kuten Suomessa ja päihdeongelmaisia katsotaan erittäin paheksuvasti. Alkoholia saatetaan nauttia silloin tällöin muutaman oluen verran, mutta silloinkin tapahtuma on pikemminkin sosiaalinen kuin päihtymyksen hakuinen. Tämä on käsitys joka on jäänyt käteen mutta toki voidaan olla väärässäkin asian suhteen. Paikalliset tekevät kasvatuksellista päihdetyötä mutta erittäin vähän ja siitä ei ole juurikaan puhetta.

Paikalliset nuoret opiskelevat täällä ahkerasti ja tekevät kaikkensa oppiakseen lisää, niin nuoret kuin vanhemmatkin oppilaat, kaikki ovat erittäin motivoituneita opiskelemaan aina vaan yhä enemmän ja kun kyselee tulevaisuuden suunnitelmista tuleekin monelta vastaukseksi opettaja tai lääkäri, johon ikävä kyllä pääsee vain murto-osasta osa..  on kuitenkin lohduttavaa nähdä että suurella osalla nuorista menee tosi hyvin ja paikalliset vaikuttavat erittäin onnellisilta köyhyydestä huolimatta.

Päällimmäisenä ajatuksena täällä töitä tehdessä on ollut kuitenkin että niin paljon kuin eurooppalaiset ovatkin saaneet täällä kehitystyötä aikaan ja vaikka vielä on paljon tehtävänä, voitaisiin mekin ehkä ottaa opiksi jotain näiltä huolettomilta maailmankansalaisilta jotka tekevät niin paljon ja osaavat nauttia niin pienestä, ovat jatkuvasti toisilleen ystävällisiä eivätkä ikinä valita turhasta..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti